Vaikka Lontoon merimieskirkon pitkä historia kulkee halki yhteiskunnan muutosten, työn ydin on pysynyt samana toistasataa vuotta.
teksti Ada Tienhaara, kuva Suomen merimieskirkon arkisto
Iso-Britannia on Suomen merimieskirkon koko toiminnan kannalta merkittävä paikka, sillä kirkon ensimmäiset toimipaikat perustettiin juuri Englantiin. Suomen merimieskirkon työ Isossa-Britanniassa alkoi vuonna 1880, kun ensimmäinen suomalainen merimiespappi, Elis Bergroth työskenteli Grimsbyn ja Hullin satamissa sekä kiersi Suomen seurakuntia kertomassa merimieslähetystyöstä. Bergroth saapui Lontooseen kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1882. Englanti oli teollisen vallankumouksen keskus, mikä selittää Suomen merimieskirkon työn painottumisen alueelle kirkon ensimmäisten vuosien ajan.
Ensimmäinen suomalainen merimieskirkko, “peltikirkko”, rakennettiin Lontooseen vuonna 1894. Suomalaisia laivoja oli käynyt Lontoossa siitä asti, kun maamme meriliikenne alkoi suuntautua valtamerille. Iso-Britannian ja Suomen välinen meriliikenne ei siis ollut mikään uusi asia sinänsä; teollinen vallankumous vain lisäsi liikennettä.
Tarve merimieskirkolle lähti pitkälti suomalaisten merimiesten kielitaidottomuudesta ja siitä seuranneista vuorovaikutuksen ongelmista. Norjalainen merimiespastori ilmaisi Suomen Lähetysseuralle huolensa suomalaisten merimiesten avun saannista 1870-luvulla. Tämä oli yksi alkusysäyksistä Suomen merimieskirkon perustamiseen. Yhteistyö pohjoismaisten merimieskirkkojen kanssa säilyi muutenkin tärkeänä erityisesti toiminnan alkuvaiheessa.
1900-luvun alku
Merimieskirkon toiminta Lontoossa oli kaupungin suomalaisille ainoita yhteyksiä Suomeen ennen puhelimia, saati internetiä. Kirkolle tilattiin suomalaisia lehtiä ja järjestettiin saunomismahdollisuuksia. Siellä järjestettiin suomeksi jumalanpalveluksia ja erilaisia hartauksia. Merimieskirkko oli merimiesten tukena myös käytännön asioissa, kuten kirjeenvaihdossa ja raha-asioiden hoitamisessa. Apu löysi myös muut Lontoon suomalaiset, jotka jakoivat samankaltaiset haasteet merimiesten kanssa.
Lontoon merimieskirkon rakennus vaihtui useaan otteeseen. Oikeaa sijaintia etsittiin pitkään. Tiloja lainattiin tarpeen mukaan Ruotsin ja Norjan merimieskirkoilta, mutta jakamisessa oli omat haasteensa. Joulukuussa 1912 merimieskirkko muutti Thamesin pohjoispuolelle Rotherhithen tunnelin läheisyyteen. Rotherhithen tunneli on siis ollut Lontoon merimieskirkolle tärkeä maamerkki yli sata vuotta, sillä nykyään kirkko sijaitsee tunnelin eteläisen suun vieressä.
Merenkävijöiden elämä oli monin tavoin kovaa, ja maihin päästyä vapauden huuma sai monet rauhattomiksi. Lontoon kaupunki oli aivan erilainen paikka kuin suomalaisten laivojen lähtöpaikat Rauma ja Turku. Esimerkiksi suomalaisten merimiesten alkoholin käyttö huoletti merimiespastoreita, ja alueen baarit koettiin merimieskirkon pahimmiksi vastustajiksi.
Maailmansotien aika vaikutti valtavasti Lontoon merimieskirkon toimintaan. Suomi itsenäistyi ensimmäisen maailmansodan mainingeissa, millä oli omat vaikutuksensa meriliikenteeseen. Suomen kohtalo Neuvostoliiton kanssa toisessa maailmansodassa ahdisti Lontoon pientä suomalaista yhteisöä. Kirkolla kerättiin apua Suomelle sodan aikana esimerkiksi järjestämällä konsertteja.
Vaikka Lontoota pommitettiin toisen maailmansodan aikana lisääntyvässä määrin, Suomen merimieskirkon toimintaa yritettiin pitää yllä säännöllisesti. Syksyllä 1940 saksalaisten pommitus osui useita kertoja merimieskirkon ympäristöön ja myös tuhosi pastorin asunnon.
Erityiseen hankalaan tilanteeseen sodan aikana jouduttiin, kun Englannista tuli Suomelle jatkosodan myötä vihollismaa. Englannin hallitus takavarikoi maassa olleet suomalaiset alukset ja vangitsi niiden miehistöt. Merimieskirkon silloinen pastori Toivo Harjunpää teki vankilaan vierailuja, kunnes sota päättyi.
1900-luvun loppu
Maailman kansainvälistyessä ja suurien poliittisten murrosten eläessä myös merenkulku alkoi muuttua 1960-luvulta lähtien. Samalla matkailu ja kansainvälinen kanssakäyminen lisääntyi lentoliikenteen yleistyessä. Iso-Britannian suomalainen yhteisö kasvoi. Merenkulkijoiden tavoittamiseksi tarvittiin uusia keinoja.
Lontoon merkitys merenkulun keskuksena vähentyi, ja merimieskirkon työ levittäytyi maata pitkin laajemmin Iso-Britannian alueella. Tämä maata pitkin kulkeminen on merimieskirkon työntekijöiden arkea yhä tänäkin päivänä. Vuonna 1975 kokeiltiin myös laivapappitoimintaa, jossa merimieskirkon pastorit lähtivät tilapäisesti laivojen mukaan merelle.
Uutta kirkkorakennusta alettiin kaavailla Rotherhitheen Norjan merimieskirkon lähelle, kirkon nykyiselle paikalle Albion Streetille. Rakennus valmistui vuonna 1957. Siellä vietettiin heti ensimmäisinä vuosina monenlaisia merkittäviä tapahtumia. Kirkon avajaiset olivat tietysti iso juhla. Ensimmäiset joulumyyjäiset järjestettiin marraskuussa 1959. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja rouva Sylvi Kekkonen vierailivat kirkolla toukokuussa 1961, jolloin kirkko oli “ääriään myöten täynnä”.
2000-luku
Tällä vuosituhannella toiminta on elänyt uudenlaisten tilanteiden keskellä. Kansainvälistymisen kehityskulku on kohdannut haasteita etenkin viime vuosina.
Ullis Venäläinen toimi kirkolla vuosivapaaehtoisena vuonna 2008.
– Meillä kävi paljon lapsiperheitä; homogeeninen ja tiivis, ihana yhteisö. Yhteisössä oli paljon isän töiden perässä Lontooseen muuttaneita perheitä, joissa etenkin äideillä saattoi olla totuttelemista isojen elämänmuutosten jälkeen, hän kuvailee.
Isossa-Britanniassa suuria muutoksia erityisesti kansainvälisille toimijoille on tuonut Brexit, valtion ero Euroopan unionista. Vapaan liikkuvuuden päätyttyä vapaaehtoistyöhön ja työvoiman liikkuvuuteen on tullut rajoituksia. Tämä on näkynyt mm. merimieskirkolla järjestettyjen työharjoittelujen mahdollisuuden loppumisena, au pairien häviämisenä suomalaisyhteisöstä ja kirkon myyjäisten valikoiman pienenemisenä. Suuria muutoksia toi tietysti myös koronapandemia.
Tänä päivänä Lontoon merimieskirkko on yksi Suomen merimieskirkon neljästä kirkosta ulkomailla, ja kantaa pisintä historiaansa ylpeydellä.
– Olemme olleet Britanniassa koti-ikävän kokemusasiantuntijoita 145 vuoden ajan. Ajattelen, että merimieskirkon rooli tulevaisuudessa voisi olla entistä vahvemmin myös vaikuttamisen mahdollistajana. Miten voisimme tehdä yhdessä tästä maailmastamme vähän paremman paikan elää kaikille? miettii kirkon pastori Marjaana Härkönen.
Historia on tänä päivänä kirkolla läsnä esimerkiksi nimien kautta: yläkerran pienempi kokoustila on nimeltään Eliksen sali ensimmäisen merimiespastori Elis Bergrothin mukaan. Tärkeimpänä tietysti on säilynyt missio ihmisten kohtaamisesta suomeksi, suomalaisella sydämellä. David Kirby sanoitti asian Lontoon merimieskirkon 100-vuotisjuhlavuonna näin: “(merimieskirkon työntekijöiden) tehtävänä on nyt ja silloin ollut ohjata ja lohduttaa sairaita ja yksinäisiä, eksyneitä ja pelokkaita: he ovat tarjonneet turvapaikkoja vilkkaassa ja vihamielisessäkin maailmassa.”
Artikkelin lähteenä on käytetty Sata vuotta suomalaisen merimieskirkon työtä Lontoossa -juhlateosta sekä artikkelia https://merimieskirkko.fi/meista/historia/.
